Toiset MM-kisani

Urheiluaiheinen teksti tälläkin kertaa, nyt hieman eri näkökulmasta.

Kerrottakoon alkuun lyhyesti, että ensimmäiset MM-kisani päättyivät 2012 syksyllä hollantilaiseen ojaan 30km ajon jälkeen. Siitä kisasta riittää sanoa, että maailman taso on tässä(kin) lajissa kova.

Nämä toiset MM-kisat järjestettiin nyt maaliskuussa Kontiolahdella ja laji oli tällä kertaa ampumahiihto. Itse pysyttelin näissä kisoissa katsomon puolella. Olen seurannut ampumahiihtoa TV:stä täydet kahdeksan maailmancup-kautta ja pidän sitä selvästi mielenkiintoisimpana talvilajina. Tänä vuonna lajin merkittävin kilpailutapahtuma järjestettiin 16 vuoden tauon jälkeen Pohjois-Karjalan metsissä, Kontiolahden ampumahiihtostadionilla. En tietenkään voinut jättää kisoja välistä, joten ryhdyin joulukuussa selvittämään, miten matkan saisi toteutettua järkevästi. En ole ennen harjoituskaudella kauheasti tehnyt mitään huvimatkoja, mutta nyt tein poikkeuksen. Omat treenini saisin toteutettua sisätiloissa, vaikka se välillä hieman puuduttavaa onkin.

Majoitus löytyi keskiviikosta sunnuntaihin melko helposti, tosin etäisyyttä kisapaikalle oli 45km. Kontiolahden vieressä sijaitseva Joensuun kaupunki olisi ollut periaatteessa helpompi majapaikka, mutta kaikki hotellit, mökit ja ladot oli siellä varattu täyteen jo kauan sitten. Minun kannaltani majoituksella ei ollut niin väliä, kunhan siellä olisi tilaa ajaa pyörää trainerissa (nk. harjoitusvastus, kuva alla). Viiden päivän jaksoon mahtui 4 harjoitusta, 5 ampumahiihtokilpailua ja n. 20 tuntia autossa istumista. Seuraavassa vähän selostusta matkan päivistä:

Keskiviikko: Naisten normaalimatkan kilpailu alkoi 18.15, joten Turusta oli lähdettävä autolla heti yhdeksän jälkeen kohti kisapaikkaa. Itselläni oli ohjelmassa 2h ajoa sisällä, joten istahdin pyörän päälle klo 6.15 herättyäni viiden maissa. Treeni tuli tehtyä, mutta ajaessa mietin kyllä, että uimariksi minusta ei olisi, jos tällaiseen aikaan pitää harjoitella. Huhut tosin kertovat, että myös hurjimmat triathlonistit aloittavat treenipäivänsä varsin aikaisin. Miten voisikaan tehdä kolme harjoitusta päivässä, jos aloittaa ensimmäisen 9-10 välillä, kuten saamattomat pyöräilijät?
Illan kisassa Mäkäräinen ampui 18/20 ja sai ylivoimaisen viimeisen kierroksen hiihtovauhtinsa avulla pronssia. Kisaa oli helppo seurata suurilta screeneiltä ja järjestelyt kisapaikalla olivat muutenkin huippuluokkaa.

Torstai: Ohjelmassa lyhyempi 1,5h harjoitus, jossa hieman lyhyitä vetoja mukana. Matkaväsymys painoi hieman jaloissa. Sain kuitenkin vaihtelua maisemaan, sillä kotona kellarissa ajaessa tuijotan yleensä betoniseinää, tämä taas oli hirsimökki. Illalla ohjelmassa oli miesten normaalikilpailu. Päivän kohokohta oli, kun löin humaltuneen norjalaiskannattajan kanssa kisamakkarasta vetoa, että norjalainen ei voita tänäänkään. Valitettavasti mies ehti kadota paikalta Norjan Svendsenin tipahdettua viime hetkillä lopputuloksissa kakkoseksi. Söin sitten omia eväitäni.

Pojois-Karjalan korkein kohta, Ukko-Kolin huippu, 347m. Taustalla Pielinen.

Perjantai: Välipäivä ampumahiihdosta, naisten viesti ei kiinostanut. Trainerilla 2h ajoa vetoineen, hirsiseinä alkoi kyllästyttää. Ohjelmassa myös vuorikiipeilyä (kuva).

Lauantai: Aamulla 14pv treenijakson viimeinen harjoitus, 2h ajoa trainerilla, jossa noin puolet reippaampaa ajoa. Sitten sisätreenit olikin onneksi nähty ja koettu vähäksi aikaa... Päivän kisana oli miesten viesti, joka kisattiin jälleen iltavalaistuksessa. Sini-puna-valkoisesta lippumerestä ja parkkipaikalla olleista autoista olisi voinut luulla, että ollaan hieman toisella puolella itärajaa. Viestikisoille tyypilliseen tapaan ratkaisu venyi ankkurisosuudelle, joka tuotti norjalaisille taas pettymyksen. Stadionin vieressä olevalta Höytiäisen järveltä tuuli melko voimakkaasti, mikä vaikeutti sekä kisaajien ampumista, että omien sormieni sulana pitämistä.

Sunnuntai: Ohjelmassa pelkkää ampumahiihtoa, miesten ja naisten yhteislähtökisat. Mäkäräinen menetti mitalimahdollisuudet jo ensimmäisessä ammunnassa kolmen ohilaukauksen jälkeen. Tunnelma stadionilla oli kuitenkin loistava. Oli hienoa nähdä ihmisiä eri puolelta Suomea loppuunmyydyissä katsoimoissa. Voittaa urheilutapahtumana Suomen 12. parhaan jääkiekkojoukkueen kotipelit makkara-areenalla mennen tullen. Naisten kisan jälkeen Suomalaiset lähtivät ja venäläiset tulivat tilalle. Miesten kisan jälkeen oli edessä paluumatka. Ruuhkaa ei ollut, koska Pietari on eri suunnassa kuin Turku.

Tsemppiä kaikille kevään treeneihin/kisoihin!
- Henrik Luostarinen