Kausi 2015 pakettiin

1km aika-ajo EM-kilpailut Sveitsi. Aika 1.06.238 / 54,35kmh

Helmikuussa se alkoi ja lokakuuhun päättyi. Nelisenkymmentä kilpailupäivää kymmenessä maassa maantiellä ja radalla. Leirejä kylmissä sisähalleissa, loputtoman tuntuisia siirtymiä moottoriteillä, aurinkoisia kesäpäiviä satulassa, lukemattomia sairaspäiviä ja loppujen lopuksi kauden parhaat onnistumiset arvokilpailuissa kauden päätteeksi.

Kausi oli todellakin niin pitkä, että kevään tapahtumat ovat vain etäisiä muistoja mielessä, onnistumiset kaikonneet ajatuksista ja päällimmäisenä on tyhjä olo ajatuksella ”tässäkö se taas oli?”

Yhdeksän kuukauden mittainen kilpailukausi oli suunnitelmissa jaettu mukavasti kolmeen osaan ja tarkoitus olikin saada ulosmitattua paras osaaminen EM-kilpailuissa lokakuussa. Kausi alkoi todella huonosti, kun heti maaliskuussa jouduin pitämään lähes kolme viikkoa taukoa ylähengitystiesairauksien johdosta. Vuosi sitten lokakuussa alkanut sairastelukierre ei katkennut missään kohtaa kautta ja parin kuukauden välein olin viikon sairaana.

Talvella tehty työ kuitenkin kantoi läpi kevään pienistä takapakeista huolimatta. Ajoin jopa toukokuussa Valko-Venäjällä ratakilpailuissa omat ennätykseni kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa. Valko-Venäjän tulokset antoivat hyvää itseluottamusta tekemiseen, koska olin selkeästi oikealla tiellä. Kunnes…

Kesäkuussa ja heinäkuussa harjoitus- ja kilpailuohjelma rakentui väärin. Onnistuin ajamaan kesällä maantieajon SM-kilpailuissa kelvon viidennen sijan, mutta siihen jäikin sitten onnistumiset ja hyvät hetket tuolta ajalta. Päädyin vääränlaisiin kilpailuihin, harjoittelin väärin ja epäonnistumisen kierre syveni viikko viikolta, harjoitus harjoitukselta. Kaiken kruunasi ratapyöräilyn SM-kilpailut, johon saavuin paikalle valmiiksi väsyneenä, ilman minkäänlaista kiinnostusta ajamiseen. Ajelin, en ajanut.

Elokuukaan ei tuonut toivottua parannusta tekemiseen. Olin hyvin lähellä kauden päättämistä elokuun viimeisellä viikolla, kun ajo oli kilpailuissa vaikeampaa kuin vuosiin. Seitsemän viikkoa ennen EM-kilpailuja keksin kuitenkin tavan ratkaista ongelmaani. Tai oikeastaan kyseessä oli ”paniikkiratkaisu” ,koska jotain piti tehdä. Lopetin yhteistyön valmentajani Terry Gyden kanssa.

Terry on entinen Uuden-Seelannin olympiavalmentaja ja todella arvostettu ammattilainen ratapiireissä Oseaniassa ja Euroopassa. Ammattivalmentajana ratkaisu ei ollut hänelle suuri yllätys sinänsä, koska ”jotain piti tehdä”. Vaikka valmennussuhteemme päättyi, olemme edelleen yhteydessä ja vaihdamme ajatuksia harjoittelusta, valmennuksesta, ja ennen kaikkea tavoista kehittää yksilöä pyöräilyssä rajoitetuissa olosuhteissa.

Syyskuun ja lokakuun harjoittelin taas muutaman vuoden tauon jälkeen omilla ohjelmillani. Valmistavat kilpailut antoivat rohkaisevia signaaleja, joten tiesin, että olen oikealla tiellä matkalla EM-kisoihin, mutta toisaalta tiedostin kokoajan myös sen, että aikaa olisi käytössä liian vähän.

EM-kisoissa suoriuduin kelvosti. Ajoin henkilökohtaiset ennätykset kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa. Se on tietysti hyvä juttu, että onnistuu arvokisoissa tekemään ennätyksensä. Valitettavasti, tai eipä siinä mitään valitettavaa sinänsä ole, noilla ajoilla ei jumbosijoja enempää irronnut. En ollut EM-kisoissa yhtä hyvässä kunnossa kuin keväällä, vaikka ennätyksiä ajelinkin. Jouduin tekemään todella paljon enemmän töitä ajoissa verrattuna kevääseen. Vähän jäi tietysti hampaankoloon, mutta toisaalta parempi päättää kausi onnistumiseen kuin epäonnistumiseen.

Tällä hetkellä ei seuraavaa kilpailua ole kalenterissa. Suomi on ratapyöräilyn 1km aika-ajon MM-rankingissa sijalla 18 tällä hetkellä. 15 parasta maata pääsevät maaliskuun MM-kilpailuihin, joten tässä saa pari kuukautta jännittää kotosalla tammikuun puoliväliä jolloin ranking suljetaan ja MM-paikat jaetaan.

Kausi 2015 pitäisi vetää vielä pakettiin ennen kuin kautta 2016 kannattaa suunnitella. Seuralle toin kauden aikana kolme SM-mitalia, pari voittoa UCI GP-kilpailuissa Helsingissä, parhaimmillani olin kahdeksantena kilometrin henkilökohtaisessa UCI-kausirankingissa (29.10.2015 sijoitus 16.), mutta jäin palkintokorokkeen ulkopuolelle TS-kortteleissa ja SM-maantiellä. Tarvinnee keittää isosti kahvia joku päivä ja tutkia tarkasti, että mitä kaikkea muuta tuli tehtyä.

Kiitokset kuluneesta kaudesta kuuluvat vaimolleni Jannille, mahtaville yhteistyökumppaneille, kelta-mustille seurakavereille ja kannustajille!

Ensi vuonna tsempataan taas entistä kovempaa, ollaan aiempaa parempia ja voitetaan vielä enemmän!!

Lisää kuulumisiani voit lukea: mikasimola.blogspot.com

Mika

ps. ONNEA MIRELLA!!

Normaali arkipäiväni

Koska kesän kisoista on kulunut jo tovi, teen tästä toisesta kirjoituksesta vähän erilaisen. Kerron teille, millaista on arkeni pyöräilijänä. Otetaan tästä esimerkiksi tämän viikon keskiviikko, sillä se oli aika normaali arkipäivä. Ja päivähän eteni seuraavasti:

06:00 Herätyskello soi ensimmäisen kerran
06:25 Herään ja nousen
06:30 Aamupalalla, päivän lehden silmäily
06:40 Koulu- ja uintitavaroiden pakkaamista
07:00 Pyörän päällä, matkalla Piikkiöstä kohti Turkua
07:50 Muutaman pienen sakkolenkin jälkeen kurvaan Petreliuksen uimahallin pihalle
08:00 Altaalla uimassa
09:10 Uimatreeni tehtynä, nopeat saunat ja pukeutumiset, siirtyminen koululle
09:45 Koulu alkaa, ensimmäisenä  terveystietoa
11:00 Kouluruokailu
11:45 Toinen tunti, ruotsia
13:15 Viimeinen tunti, matematiikkaa
14:30 Koulu päättyy
14:40 Pyörän päällä matkalla kohti kotia
15:30 Kotona, läksyjen tekoa yms.
16:30 Päivällinen
17:30 Päivän toinen treeni, 1.5h pyöräilyä, jossa 9x15s. kirit
19:00 Päivän treenit tehtynä, venyttelyä
20:00 Telkkarin katsomista, läksyjen tekoa
21:00 Iltapalaa
21:30 Vielä vähän ruotsin verbikokeeseen lukua
22:20 Nukkumaan

Jos haluat seurata useamminkin kuulumisiani, onnistuu se parhaiten seuraamalla omaa blogiani jesseuusiperhe1.blogspot.fi

Treeni intoa kaikille ja hyvää syksyn jatkoa!

Jesse Uusiperhe

Pyöräilijä Jesse Uusiperhe

Hei kaikille!

Kuulun ensimmäistä vuotta Urheiluliiton Huipputiimiin ja siksipä lienee tarpeen pieni esittely itsestäni.

Nimeni on Jesse Uusiperhe ja lajini on pyöräily. Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa monipuolisesti. Lajejani ovat olleet muun muassa hiihto, yleisurheilu, jalkapallo, juoksu, uinti, triathlon ja pyöräily. Pyrin monipuolisella liikunnan harrastamisella ja terveellisillä elämäntavoilla pääsemään mahdollisimman pitkälle urheilu-urallani. Samalla yritän olla innostavana esimerkkinä muille nuorille ja kannustaa heitä terveelliseen elämään, hyviin käytöstapoihin sekä yleiseen positiivisuuteen.

Minusta tuli pyöräilijä käytännössä vasta vuosi sitten syksyllä. Ennen sitä harrastin useamman vuoden triathlonia. Monien houkuttelujen jälkeen päätinkin viime syksynä lähteä koittamaan, mihin rahkeeni riittävät pyöräilijänä. Ensimmäinen vuoteni pyöräilijänä on ollut varsin mielenkiintoinen ja antoisa. Uutta kokemusta on kertynyt runsaasti, sillä olen päässyt kisailemaan Hollannissa, Saksassa, Belgiassa, Virossa, Latviassa sekä Luxemburgissa. Lajin vaihto triathlonista maantiepyöräilyyn on ollut odotettua haasteellisempi. Triathlonistina olin tottunut ajamaan kisoissa tasaisia suoria reittejä useimmiten yksin tai pienessä ryhmässä. Oli aikamoinen shokki viime keväänä lähteä Hollannissa ensimmäiseen isompaan pyöräkisaan, jossa 200 nälkäistä nuorta kammenpyörittäjää laitettiin samalle kapealle mutkittelevalle baanalle ja kaikki halusivat ajaa kärjessä. Tähän kun vielä lisäsi muutamat mukulakivi osuudet, niin voitte vain kuvitella, mitä kokemattoman Suomi pojan mielessä siinä kohtaa pyöri. :)

Kesän mittaan oma ajamiseni parani selvästi isoissa ryhmissä ja pääsin yhä paremmin mukaan pyöräkisailuun. Vaikka kesän kisoissa sijoitukseni eivät olleetkaan aivan kärkipäässä, oma tahtoni tulla ammattilaispyöräilijäksi on koko ajan kasvanut. Kilpaurheilullisten tavoitteiden lisäksi haaveenani on löytää liikuntaan/urheiluun liittyvä ammatti. Tähän liittyen opiskelen Kerttulin urheilulukiossa Turussa.

Tällä hetkellä on uusi kausi ollut käynnissä reilun kuukauden verran ja treenit ovat lähteneet hyvin käyntiin. Vielä on päässyt mukavasti ulos maantielle pyöräilemään aurinkoisissa syyskeleissä. Pikku hiljaa talven lähestyessä treenit vaihtuvat yhä enemmän sisätreeneiksi. Talven aikana tulee mm. vietettyä pari tuntia autotallissa rullien päällä eikä läheisen kuntosalin painotkaan jää vieraaksi.

Palataan vielä toisen postauksen merkeissä tarkemmin normaaliin arkeeni!

Jesse Uusiperhe

Syyskuulumiset!

Heippa!

Terveisiä täältä syksyisestä Porista, jossa peruskuntokausi on nyt lähtenyt kovaa vauhtia käyntiin. Kesän ja viime kevään vammat ovat nyt toivottavasti takanapäin. Ainakaan mitään kipuja ei tunnu ja olo alkaa tuntua vihdoin normaalilta, joten motivaatio on korkealla ja treenit maistuvat. Samalla kun peruskuntokausi on käynnissä, niin kirjoitan myös kauppakorkeakoulun kandidaatin tutkielmaani otsikolla ”Psyykkisen työhyvinvoinnin edistäminen organisaatiomuutoksessa”. Mielenkiintoinen aihe ja yli puolivälissä ollaan jo!

Tällä hetkellä siis harjoittelen kohti lyhyttä hallikautta ja päätähtäimenä tietenkin ensi kesän EM-kilpailut Amsterdamissa ja Olympialaiset Rio De Janeirossa. Jännittävät ajat käsillä. Tärkeintä on pysyä vuosi terveenä. Harjoittelua tulee tehtyä paljon ja kovaa, mutta se täytyy pitää myös järkevänä kehitystä ajatellen, vaikka kovaa treenaaminen onkin hauskinta.

Harjoitteluuni kuuluu tällä hetkellä paljon mäkijuoksuja ja –loikkia, määräintervallivetoja, jonkin verran voimaa sekä hieman nopeutta siellä täällä. Peruskuntokausi onkin siis aikaa, jolloin nopeus ei ole niin pääosassa, vaan keskittyminen on kunnon nostamisessa, jotta kroppa kestää sitten myöhemmin tulevaa tehoharjoittelua paremmin sekä kestää läpi pitkän kilpailukauden.

Tänä vuonna minulla on edessä vielä ainakin kaksi kotimaan leiriä. Seuraava etelän leiri on tammikuun alussa, jolloin vietän reilut kaksi viikkoa Teneriffan auringon alla hioen nopeuskuntoani kohti kilpailukautta.  Palaan teille varmasti myöhemmin leirikuulumisista!

Hyvää alkanutta syyskautta,

Nooralotta 

New beginnings

Racing Rhythms

Every race season has a rhythm to it. It begins with the winter months of base training where weeks begin to feel like months and time slows down. Then come the race preparations in early spring with training camps and the building of anticipation for races to come. When racing season gets underway in late spring, energy is sky high and every opportunity to push hard is greeted with arms wide open. After the first round of races ending in mid-summer, the battery is starting to run low even if motivation is high. For me it works best to embrace this natural low in my energy and take a step back from racing for a few weeks.

New generations

This year I took the mid-season low as an opportunity to spend some well deserved time with my family as this was a particularly special summer.  On July 2nd, my wife and two daughters welcomed to our family our 3rd child, a boy. Of course I am a proud father but it has also been exceptionally rewarding to watch our girls (4 and 7 years old) being proud 'big sisters' and taking care of their new sibling. Watching our little guy getting kisses from our daughters gives a different kind of purpose and drive to life and despite some less than ideal nights of sleep, this has given me a new boost of energy.

The calm before the storm

During this 5-week break from racing, I not only got a chance to be home more and spend time with my wife and kids, I also got an opportunity to focus on training instead of moving from one race to the next.  During the thick of racing season when I race every 2-3 weeks, there is very little time for actual training, so trying to make improvements becomes difficult once my racing is underway.  But now with a full five weeks without racing, I was able to get one solid block of training and make some improvements for the 2^nd half of the season.

Joroinen Calling

Two weeks after our son was born we made the annual journey to Joroinen for Finntriathlon, the national half distance championships. It is no secret that Finntriathlon Joroinen is a key highlight of every season for me.  Partly because I have had success there but also because of the social aspects where I get to see and interact with virtually the whole triathlon community in Finland.  A few years ago this was only a couple hundred and I am so pleased to have been part of the growth of triathlon in Finland to today where the race has over 1000 and many new events are starting across Finland.  Not only is the social component of Joroinen something to look forward to every year, but also the history of the race is something I am exceptionally proud to be a part of.  Now over 30 years old, the event has an impressive list of winners including many top Finnish names, many of which have top 10 finishes in Hawaii in addition to other top international results. 

Coming out swinging

As winner of the race the past three years, I was of course excited to come out and add my name to the winner’s list again.  I have trained well the past year and the improvements I have been seeing in training lately gave confirmation I am at a very strong level.  My strategy was pretty simple for the race:  show what I have been working on.  In the swim, which has historically been my weakness, I kept a respectable gap to the top swimmer of 3 minutes.  Then onto the bike I really wanted to show my improvements and went very hard from the beginning.  By 35km I had caught and dropped everyone and started to build a comfortable lead.  I continued on at a strong pace for the remainder of the race and ended the bike with about a 10-minute lead.  My running has been steadily improving for a few years now and I wanted to test how I could run after pushing the bike hard.  I was happy to see I could run comfortably despite the hard bike effort and managed to extend my lead by another few minutes.  I pulled off a respectable 3:57 total time and successfully added my name to the winner’s list for the fourth year in a row. 

Building toward the top

Last year I built my season around the goal of doing a series of full-distance Ironman races and getting a feeling for what I am capable of at that distance.  While I had some ambitions of qualifying for Hawaii last year, I knew that realistically I was mostly racing to gain experience at the full-distance international level.  The year was a success with two 6^th places and two 7^th places at Ironman events from South Africa and Lanzarote to Switzerland and Cozumel, Mexico.  It was quite clear what my international level was and I was pleased with that but I also aspire to more than 6^th or 7^th.  I believe in my ability to win at this distance in international races but I knew I needed to make some changes to realize my full abilities.  Working with my coach in the winter months, we decided on a racing program that focused on first building a large base of training before doing any racing.  The first half of the season would be devoted to racing half distance events to improve my power on the bike and my speed and efficiency in the swim and run.  Coming into the 2^nd half of the season the focus would shift to using the higher fitness levels toward achieving a breakthrough in my full-distance results.  Now with four half-ironman races under my belt this season, I am seeing and feeling the strategy working as intended as I build toward Ironman Chattanooga in September.  

Battling with a legend

As I continue to build toward my season goal of a top performance in Ironman Chattanooga, the next stepping-stone I have laid out will be the Turku Triathlon Weekend half-distance race. The event is one I am truly excited about as not only is it located in downtown Turku with a unique course, very near to my home, but non other than the legendary Timo Bracht will be coming to fight it out with myself for the win.  Timo is one generation more experienced than myself and his career achievements include multiple European championships as well as many times top 10 in Hawaii.  His top full-distance time rivals the pace I have achieved in half-distance!   On August 16^th, it will be my pleasure to try and top him at the half-distance race in Turku.  While the final result is far from known ahead of time, I can tell you it will be close!  I invite everyone to come watch the spectacle or participate yourself for a unique experience.  See you all in Turku!

Eetu Viitala: Odotettu kisakauden avaus lähestyy

Moro!

Kesän ensimmäinen kisailmoittautuminen on klikattu menemään ja fiilis sen mukainen. Avaan kisakauteni tämän viikon sunnuntaina Riihimäellä 100 ja 200m sileällä. Kesäkuun ajan kärsin takareisivaivasta. Kyseessä on todennäköisesti hermoärsytys, joka aiheuttaa kramppia takareiteen. Alkuperäisenä tavoitteena oli ehtiä SM-viesteihin, mutta viikot menivät turhan nopeasti. Nyt kaikki näyttää kuitenkin hyvältä!

Kovatehoiset juoksutreenit ovat jääneet erittäin harvinaisiksi ilmiöiksi. Samoin aitatreenit. Tähän on onneksi totuttu viime vuosien varrella, eikä henkistä kanttia horjuteta ”pienillä” vastoinkäymisillä. Kevät kokonaisuutenakin oli tuttuun tapaan vaikea. Säärestä löytyi rasitusmurtuman esiaste tammikuussa. Säärivaivaa ja sen syitä hoideltiin pitkälle kevääseen, mutta korvaava treeni on toiminut.

Olen saanut kunnian treenata pika-aitojen olympiavoittajan ja entisen ME-miehen Dayron Roblesin kanssa pari kuukautta. Hänen tekemisessään on sellaista sähäkkyyttä, mitä Suomessa harvemmin näkee. Vaikken itse ole päässyt paljoa tehojen kanssa touhuamaan, olen kuitenkin nähnyt, miten asiat pitäisi tehdä. Uskon, että maailmantähden treenien seuraaminen tuo kovan boostin vielä omaankin juoksuun loppukaudesta.

Kalevan kisoihin on vajaa kolme viikkoa aikaa. Se riittää. Mielikuva- ja allasharjoitteet ehdittiin viedä äärimmilleen ja nyt myös juoksutuntuma alkaa löytyä. 400 metrin kunto voisi olla parempikin mutta tänä vuonna onkin tarkoitus säväyttää hieman lyhyemmällä matkalla.

- Eetu

Vihdoin käynnistyi kilpailukausi!

Heippa hei kaikille!

Kuten jotkut ovat varmaan huomanneet, niin en ole alkukaudesta päässyt kilpailukentille pienen etureiden repeämän vuoksi.
Etureidessä oli siis leveydeltään noin. kahden sentin ja pituudeltaan yhden sentin mittainen repeämä, jonka kuntoutukseen jouduin ottamaan kuuden viikon kilpailutauon, josta noin kolmisen viikkoa meni totaalijuoksutauossa. Etureisi oli kiristellyt jo pidemmän aikaa Floridan leirin jälkeen, jonka johdosta kevensimme selkeästi harjoittelua. Kuitenkin kilpailukauden alku lähestyi ja olimme jo varanneet matkat 26.5 kisattavaan Ostravan Golden Spikes-kilpailuihin, niin oli "pakko" viimein tehdä tehokas valmistava treeni muutama päivä ennen starttia. Tämä treeni jäi kuitenkin lyhyeen, sillä ensimmäisellä piikkariavausvedolla reisi nappasi kiinni ja kilpailut jäivät haaveeksi.

Nyt kuitenkin tuo kuuden viikon jakso on takana päin ja olen saanut kaksi kilpailua jo alle, vaikka hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäinen startti oli Jämsänkoskella vähän yllättäen, sillä minun ei alunperin pitänyt vielä siellä startata. Jämsänkoskelle sattuikin ihan kesän ensimmäiset lämpimät päivät, joten en voinut olla starttaamatta, kun siellä leireilemässä olin. Tulokseksi tuli kelvollinen avaus 13,30.
Seuraava startti minulla oli sitten muutaman päivän päästä 3.7 Nancyssä. Ikävä kyllä kroppa ja etenkin hermosto eivät olleet yhtään palautuneet. Kovat kaksi yllättävää kilpailustarttia Jämsänkoskella, sitä edeltäneet kovat tehotreenit sekä erittäin rankka matkustus Nancyyn (yllättäen matkustusaikataulut menivät täysin pieleen.. :D) vetivät mehut pois tästä kropasta. Kun pitkän aikaa treenit muodostuivat voimasta ja vesijuoksusta, niin ei kroppa palautunutkaan tehoista aivan niin nopeasti kuin ennen.

Nyt on katseet suunnattu taas seuraaviin kilpailuihin ja harjoittelu sujunut OK. Vähän tehojen saaminen on vielö hakusessa, mutta uskon, että se tulee nyt vain juoksemalla harjoituksissa sekä kisaamalla. Seuraava startti minulla onkin 12.7 Orimattilan Tähtikisoissa, josta kausi jatkuu Lapinlahden ja Joensuun Eliittikisojen kautta kotikaupunkini Kalevan kisoihin.

Nähdään kisoissa!
-NoLo :)

Venla Paunonen: kilpailukauden kuulumisia

Terve!

Kesä on jo hyvässä vauhdissa ja kuntoakin aletaan hiomaan yhä enemmän huippua kohti. Juhannukseni sujui harjoitelun lomassa sekä kavereiden kanssa iltaa viettäen.Tein eilen juhannuspäivänä valmistavan harjoitukseni torstain Paavo Nurmi Gamesien 400m kisaa varten. Ohjelmassa oli 300+200+100 / 10 minuutin palautuksella. Kilpailuihin valmistavat treenit ovat yleensä lyhyitä ja ytimekkäitä, joilla haetaan hyvää irtiottokykyä lyhyen vetosarjan aikana.

Odotettavissa on hyvä kisa ja upea tapahtuma. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikanpäälle katsomaan!


Kirjoittelin tämän hetken kuulumisista enemmän blogissani pari päivää sitten. Sen voi lukea tästä: www.venlapaunonen.com

Kolmen viikonlopun kisarupeama takana

FinGym 2015 (kultaa permannolla). Kuva Julia Meltoranta

Moi kaikki!

Olen Helmi Murto ja lajini on telinevoimistelu. Tämä blogi-kirjoitus tulee muutaman päivän myöhässä, koska edelliseen kolmeen viikkoon sisältyi kolme kilpailua: junioreiden SM-kilpailut, kansainvälinen FinGym sekä viime viikonlopun junioreiden PM-kilpailut.

Vaikka väsymys kieltämättä painoikin PM-kilpailuissa, olen kokonaisuuteen ihan tyytyväinen, sillä kuluneen vuoden aikana olen kärsinyt loukkaantumisista ja vaivoista. Ensin murtui jalka viime kevään EM-kisoihin valmistavalla leirillä Portugalissa, mistä johtuen EM-kisat jäivät väliin. Toipuminen murtumasta kesti ennakoitua pidempään, enkä päässyt osallistumaan myöskään viime elokuussa järjestettyihin naisten SM-kisoihin. Kun vähitellen jalka alkoi kuntoutumaan syksyllä, ehdin harjoitella ainoastaan muutaman viikon lähes täysipainoisesti ennen uutta loukkaantumista: trampoliiniharjoitteen jälkeen nyrjäytin nilkan, mistä seurauksena oli pitkäkestoinen nivelsidevamma. Tästä toipuminen vei pari kuukautta, ja oikeastaan vasta helmikuun lopulla pystyin taas aloittamaan täysipainoisemman harjoittelun. Pitkin viime syksyä, ja edelleenkin, kärsin myös olkapääongelmasta, johon onneksi olen saanut helpotusta käymällä Reima Karsikkaan luona hoidoissa.

Huhtikuun lopulla kilpailin yli vuoden tauon jälkeen osallistuessani ensimmäiseen PM-katsastuskilpailuun, mutta tässä vaiheessa ainoastaan kahdella telineellä: permannolla ja puomilla. Tällöin, kaksi viikkoa ennen SM-kilpailuja, sarjani olivat vielä varsin keskeneräiset. Olin kuitenkin permannolla kolmas, ja puomilla putoamisesta huolimatta toinen.

Junioreiden SM 2015 (1 kulta, 3 hopeaa)

Valmentajani Lisbet Heinon ja vanhempieni kannustuksella sekä Karsikkaan hoitojen myötävaikutuksella lähdin SM-kilpailuihin, vaikka sarjani olivat edelleen vain noin kolmen viikon täysipainoisen sarjojen harjoittelun vuoksi vielä virheherkkiä. SM-kisoissa onnistuin kuitenkin melko hyvin. Saavutuksena oli SM-kulta puomilla sekä hopeamitalit neliottelussa, permannolla sekä nojapuilla. Hyvistä tuloksista huolimatta permannon ja nojapuun hopea hieman harmittaa, koska hävisin molemmilla telineillä kultamitalin pienimmällä mahdollisella piste-erolla. Toisaalta täysipainoisten harjoittelumäärien vähäisyyden vuoksi tulosta voi pitää yllättävänkin hyvänä.

SM-kisojen jälkeisenä viikonloppuna kisattiin Turussa kansainväliset FinGym-kilpailut. Siellä onnistuin hyvin muilla telineillä, paitsi puomilla, jossa tuli yksi putoaminen. Finaalipaikka irtosi ainoastaan permannolla, mutta koska kisassa olivat mukana lähes kaikki Suomen seniorienkin huiput (paitsi Annika ja SM-kisoissa loukkaantunut Rosanna) sekä erittäin taitavat venäläiset, espanjalaiset ja bulgarialaiset voimistelijat, arvostan FinGymin tuloksia juniorien SM-kilpailuja korkeammalle. Nojapuilla ja puomilla olin karsinnan kuudes, mutta maakohtaisen kahden voimistelijan rajoitteen vuoksi jäin kahdeksan finalistin joukosta ensimmäiselle varasijalle. Nojapuilla tämä ei sinällään ollut yllätys, koska sarjassani ei ole vielä riittävästi vaikeutta kilpailla kirkkaimmista mitaleista senioreja vastaan.

Permannolla onnistuin tekemään puhtaan suorituksen, josta tuomaristo palkitsi minut lähes ennätyspisteilläni, ja sain kultamitalin permannolta espanjalaisten ja venäläisten ottaessa seuraavat sijat. Tunnelma ja kannustus oli kotikaupungissa järjestetyssä kansainvälisessä kisassa mahtavaa.

Junioreiden PM 2015 (kultaa joukkuekilpailussa)

SM-kisojen ja FinGymin tulosten perusteella minut valittiin edustamaan Suomea Junioreiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin, jotka kisattiin viime viikonloppuna. Joukkueemme onnistui kymmenen vuoden tauon jälkeen voimistelemaan Suomelle kultaa, ja jätimme joukkuekilpailuja useimmiten hallinneen Ruotsin hopealle, Norjan ottaessa pronssia. Tämä tuntui erityisen hyvältä, koska kahdelta aikaisemmalta vuodelta taskussa oli kaksi pronssimitalia joukkuekisasta sekä yksi henkilökohtainen pronssi puomilta. Omat suoritukseni joukkuekilpailussa, joka samalla toimi henkilökohtaisena neliotteluna ja karsintana telinekohtaisiin finaaleihin, olivat onnistuneita muilla telineillä paitsi permannolla, joka useimmiten on vahvin telineeni. Tällä kertaa permannolla sattui kuitenkin muutamia rajanylityksiä ja muita pieniä virheitä, jotka maksoivat permannon finaalipaikan. Neliottelussa sijoituin permannon pienistä epäonnistumisista huolimatta viidenneksi, ja nojapuilla sekä puomilla pääsin finaaleihin. Lopputuloksissa olin nojapuilla lopulta viides, mitä voi sarjani vaikeustason puitteissa pitää hyvänä saavutuksena. Puomilla FinGymin karsinnan tapaan putosin sivuvoltin, mistä johtuen pisteet riittivät tällä kertaa neljänteen sijaan.

Nyt kolmen viikonlopun rankan kilpailemisen jälkeen hengähdän hieman kotisalilla harjoitellen, ja seuraavaksi kilpailen vasta reilun viikon päästä Voimistelupäivillä Tampereella.

Lähes kesäisin terveisin,

Helmi

Kohti EM-kilpailuja!

Moikka!

Kolme SM-mitalia; yksi Suomen mestaruus ja kaksi hopeamitalia

Viikonloppuna saatiin kisakausi päätettyä hyvillä mielin. Tavoitteena oli yksilöllä sijoittua kahden parhaan joukkoon ja triolla ja ryhmällä Suomen mestaruus, joista valitettavasti vain toinen toteutui.

Perjantaina meillä oli karsinnat, jotka käytiin ainoastaan yksilöiden kesken. Kahdeksan parasta yksilöä pääs finaaliin. Triot ja ryhmät olivat suoraan finaalissa, koska osallistujia oli kahdeksan tai alle. Perjantain suorituksessa ei tapahtunut suurempia mokia, mutta se ei ollut vahvimpia suorituksiani. Siitä huolimatta sain hyvät pisteet ja sijoituin ensimmäiseksi. Lauantain finaaliin oli hyvä päättää kisakausi onnistuneella yksilösuorituksella, joka tällä kertaa riitti toiseen sijaan. Olin hieman pettynyt pisteisiin, jotka laskivat jonkin verran karsintasuorituksesta.  Finaalipäivä oli aika raskas tiukan aikataulun vuoksi, koska suoritukset olivat todella lähekkäin, eikä niiden välissä ehtinyt palautumaan kunnolla. Triolla saimme kultaa, vaikka suoritus ei todellakaan ollut parhaimpia ja ryhmä jäi hopealle muutamien suurien virheiden takia. Loppujen lopuksi kilpailusta jäi hyvä fiilis, koska ensi marraskuussa lähden Portugaliin EM-kilpailuihin edustamaan Suomea yksilöllä, triolla ja ryhmällä!

Tässä linkki yksilön finaalisuoritukseen; 

Fanny Samppa SM 2015 finaalisuoritus

Meidän junioriryhmämme 

Meidän junioritriomme

Meillä alkaa nyt kesätreenit, joiden tavoitteena on nostaa kestävyystasoa ja saada ohjelmaan vaikeampia vaikeusosia. Kesäkaudella harjoittelen 7 harjoitusta viikossa, yhteensä noin 20 tuntia. Kesätreenit sisältävät lenkkeilyä, balettia, liikkuvuus-sekä voimaharjoittelua, fysiikkatreeniä sekä tietysti lajiharjoitteita. Kesä-heinäkuussa on kolmen viikon loma, jolloin menen mm. rippikouluun. Kesän tavoitteena on myös EM-kilpailuja varten hioa kilpailuohjelmia parempaan kuntoon sekä nostaa ohjelmien vaikeustasoa.

Hyvää loppukevättä ja kesää kaikille :) 

-Fanny