 |
| 1km aika-ajo EM-kilpailut Sveitsi. Aika 1.06.238 / 54,35kmh |
Helmikuussa se alkoi ja lokakuuhun päättyi. Nelisenkymmentä
kilpailupäivää kymmenessä maassa maantiellä ja radalla. Leirejä kylmissä
sisähalleissa, loputtoman tuntuisia siirtymiä moottoriteillä, aurinkoisia
kesäpäiviä satulassa, lukemattomia sairaspäiviä ja loppujen lopuksi kauden
parhaat onnistumiset arvokilpailuissa kauden päätteeksi.
Kausi oli todellakin niin pitkä, että kevään tapahtumat ovat
vain etäisiä muistoja mielessä, onnistumiset kaikonneet ajatuksista ja
päällimmäisenä on tyhjä olo ajatuksella ”tässäkö se taas oli?”
Yhdeksän kuukauden mittainen kilpailukausi oli
suunnitelmissa jaettu mukavasti kolmeen osaan ja tarkoitus olikin saada
ulosmitattua paras osaaminen EM-kilpailuissa lokakuussa. Kausi alkoi todella
huonosti, kun heti maaliskuussa jouduin pitämään lähes kolme viikkoa taukoa
ylähengitystiesairauksien johdosta. Vuosi sitten lokakuussa alkanut
sairastelukierre ei katkennut missään kohtaa kautta ja parin kuukauden välein
olin viikon sairaana.
Talvella tehty työ kuitenkin kantoi läpi kevään pienistä
takapakeista huolimatta. Ajoin jopa toukokuussa Valko-Venäjällä
ratakilpailuissa omat ennätykseni kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa.
Valko-Venäjän tulokset antoivat hyvää itseluottamusta tekemiseen, koska olin
selkeästi oikealla tiellä. Kunnes…
Kesäkuussa ja heinäkuussa harjoitus- ja kilpailuohjelma
rakentui väärin. Onnistuin ajamaan kesällä maantieajon SM-kilpailuissa kelvon
viidennen sijan, mutta siihen jäikin sitten onnistumiset ja hyvät hetket tuolta
ajalta. Päädyin vääränlaisiin kilpailuihin, harjoittelin väärin ja
epäonnistumisen kierre syveni viikko viikolta, harjoitus harjoitukselta. Kaiken
kruunasi ratapyöräilyn SM-kilpailut, johon saavuin paikalle valmiiksi
väsyneenä, ilman minkäänlaista kiinnostusta ajamiseen. Ajelin, en ajanut.
Elokuukaan ei tuonut toivottua parannusta tekemiseen. Olin
hyvin lähellä kauden päättämistä elokuun viimeisellä viikolla, kun ajo oli
kilpailuissa vaikeampaa kuin vuosiin. Seitsemän viikkoa ennen EM-kilpailuja
keksin kuitenkin tavan ratkaista ongelmaani. Tai oikeastaan kyseessä oli
”paniikkiratkaisu” ,koska jotain piti tehdä. Lopetin yhteistyön valmentajani
Terry Gyden kanssa.
Terry on entinen Uuden-Seelannin olympiavalmentaja ja
todella arvostettu ammattilainen ratapiireissä Oseaniassa ja Euroopassa.
Ammattivalmentajana ratkaisu ei ollut hänelle suuri yllätys sinänsä, koska
”jotain piti tehdä”. Vaikka valmennussuhteemme päättyi, olemme edelleen
yhteydessä ja vaihdamme ajatuksia harjoittelusta, valmennuksesta, ja ennen
kaikkea tavoista kehittää yksilöä pyöräilyssä rajoitetuissa olosuhteissa.
Syyskuun ja lokakuun harjoittelin taas muutaman vuoden tauon
jälkeen omilla ohjelmillani. Valmistavat kilpailut antoivat rohkaisevia
signaaleja, joten tiesin, että olen oikealla tiellä matkalla EM-kisoihin, mutta
toisaalta tiedostin kokoajan myös sen, että aikaa olisi käytössä liian vähän.
EM-kisoissa suoriuduin kelvosti. Ajoin henkilökohtaiset
ennätykset kilometrin ja neljän kilometrin aika-ajoissa. Se on tietysti hyvä
juttu, että onnistuu arvokisoissa tekemään ennätyksensä. Valitettavasti, tai
eipä siinä mitään valitettavaa sinänsä ole, noilla ajoilla ei jumbosijoja
enempää irronnut. En ollut EM-kisoissa yhtä hyvässä kunnossa kuin keväällä,
vaikka ennätyksiä ajelinkin. Jouduin tekemään todella paljon enemmän töitä
ajoissa verrattuna kevääseen. Vähän jäi tietysti hampaankoloon, mutta toisaalta
parempi päättää kausi onnistumiseen kuin epäonnistumiseen.
Tällä hetkellä ei seuraavaa kilpailua ole kalenterissa.
Suomi on ratapyöräilyn 1km aika-ajon MM-rankingissa sijalla 18 tällä hetkellä.
15 parasta maata pääsevät maaliskuun MM-kilpailuihin, joten tässä saa pari
kuukautta jännittää kotosalla tammikuun puoliväliä jolloin ranking suljetaan ja
MM-paikat jaetaan.
Kausi 2015 pitäisi vetää vielä pakettiin ennen kuin kautta
2016 kannattaa suunnitella. Seuralle toin kauden aikana kolme SM-mitalia, pari
voittoa UCI GP-kilpailuissa Helsingissä, parhaimmillani olin kahdeksantena
kilometrin henkilökohtaisessa UCI-kausirankingissa (29.10.2015 sijoitus 16.),
mutta jäin palkintokorokkeen ulkopuolelle TS-kortteleissa ja SM-maantiellä.
Tarvinnee keittää isosti kahvia joku päivä ja tutkia tarkasti, että mitä
kaikkea muuta tuli tehtyä.
Kiitokset kuluneesta kaudesta kuuluvat vaimolleni Jannille,
mahtaville yhteistyökumppaneille, kelta-mustille seurakavereille ja
kannustajille!
Ensi vuonna tsempataan taas entistä kovempaa, ollaan aiempaa
parempia ja voitetaan vielä enemmän!!
Lisää kuulumisiani voit lukea: mikasimola.blogspot.com
Mika
ps. ONNEA MIRELLA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti