Aerobiccari Millan kuulumisia!

Moikka!

Kevät lähestyy jo kovaa vauhtia ja niin myös kilpa-aerobiccareiden kisakausi! Meillä on tällä hetkellä kilpailuihin valmistava kausi, joten treeneissä haetaan nyt suoritusvarmuutta ja kisakuntoa ennen kauden alkua. Täysin lähestyvän kisakauden armoilla ei suinkaan vielä olla, sillä peruskuntokaudelle tyypillisestä harjoittelusta ei olla vielä kokonaan luovuttu.

Kisaamme molemmat Jennan kanssa keväällä vanhoilla ohjelmilla, joten uutta koreografiaa ei ole tarvinnut täksi kaudeksi opetella. Lähinnä, ollaan tehty jotain pieniä muutoksia ja pyritty vaikeuttamaan kisaohjelmaa syksystä. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä täten pystymme keskittymään paremmin esiintymiseen ja vaikeiden liikkeiden puhtaaseen suoritustekniikkaan.

Meillä on keväällä noin 3-6 kilpailua, joista tärkeimpinä täällä Suomen päässä ovat kaksi Cup-osakilpailua ja SM-kilpailut.Tänä vuonna järjestetään kolmannen kerran kaikkien voimistelulajien yhteiset SM-kilpailut 08.-10.05. Odotan tapahtumaa innolla, sillä on hienoa päästä omien kilpailujen lomassa seuraamaan muiden voimistelulajien huippuja.

Päätin kirjoittaa blogitekstini yhden arkipäivän näkökulmasta, joten näin alkuviikon kunniaksi, tässä tyypillinen Millan Maanantai!

Päivä alkaa tavallisesti siinä 7-8 aikoihin. Tykkään juoda aamukahvini rauhassa, joten vaikka periaatteessa saisin itseni ovesta ulos 15 minuutissa, varaan tähän yleensä tunnin tai jopa enemmänkin aikaa.

Aamutreenit alkavat yhdeksältä ja yleensä vielä lämmitelemme Jennan kanssa sivussa kun aamuvirkut junnut jo lopettelevat treenejään ja lähtevät kouluun. Aamut ovat meille tosi tärkeää aikaa, sillä silloin salissa ei ole ruuhkaa ja saa täysillä keskittyä omaan treenaamiseen. Erityisesti aamuisin teemme ohjelmasta paljon toistoja musiikilla, koska iltaisin meitä on moninkertainen määrä salissa yhtä aikaa. Iltaisin keskitymme sitten enemmän ohjelman vaikeusosiin, kun niiden hionta ei vaadi yhtä paljon tilaa. Näin treeni pysyy tehokkaana ja pystymme paremmin hyödyntämään päivän molemmat harjoitukset.

Puolen päivän jälkeen matka jatkuu yliopistolle. Opiskelen toista vuotta englantia ja tähtään todennäköisesti opettajaksi.  Tänään on vuorossa Grammar 2 ja sen perään Suomen kielen rakenne.

Luennon jälkeen suuntaan suoraan takaisin Jumppalaan. Jo sisään astuessa huomaa, että aamun rauhaa ei ole nimeksikään, sillä kaikissa saleissa on jokin ryhmä harjoittelemassa. Joukkuevoimistelu, harrasteryhmät, aikuisliikunta ja kilpa-aerobic; kaikki saman katon alla.  Treenaamme iltaisin junnujen kanssa samaan aikaan ja yleensä siinä saadaan yhdet jos toisetkin naurut aikaseksi. Osalle sekametelisoppa voisi olla ahdistava, mutta hiljaisen aamun jälkeen seura on tervetullutta. Ainakin pysyy treenitaso vireämpänä, kuin jos yksin tekisi treeniä pitkän päivän päätteeksi.

Tänään on D-päivä, mikä tarkoittaa sitä, että tehdään liikkuvuusliikkeitä ja piruetteja. Joten spagaatit auki ja tasapaino kuntoon, ja ei kun menoksi!  

T: Milla

Treenikuulumisia jumppalan 5-salista

Heippa kaikille!

Peruskuntokausi on nyt ohi, ja se tuntui tällä kertaa omalta osaltani hyvin lyhyeltä. Viime syksy jatkui melkein joulukuun loppuun asti sekä kilpailuiden että parin leirin merkeissä. Mielelläni olisin hetken pidempään jatkanut, mutta sain silti hyvin treenattua ja paikat pysyivät kasassa.

Tällä hetkellä elän kilpailuihin valmistavaa kautta, niin omaa kilpailu-ohjelmaa on tullut toistettua hieman enemmän. Vanha tuttu ohjelma sekä musiikki, joten tavoittelen lisää varmuutta ja liikepuhtautta tekemiseeni.

Pientä oireilua on ollut toisessa polvessani, joten pari vkoa olen vältellyt hyppyjä ja muita polvea rasittavia liikkeitä. Nyt on kuitenki tuntunut paremmalta ja ihan täpinöissäni olen taas päässyt pomppuja kokeilemaan.

Viime vkoloppu meni Varalan Urheiluopistolla syödessä ja treenaillessa. Sennuringillä oli maajoukkueleiri la-su, ja harjoituksissa eri kouluttajien vetämänä mm liikkuvuutta, voimaa, akrobatiaa, vaikeusliikkeitä sekä leirin päätös rullaillen foamrollereilla (viikonlopun kivuliain osuus).

 

Nyt olen myös sen "ensimmäisen koksun" räpiköinyt pois alta, ja vieläpä paremmin kuin mitä odotin. Jee, tästä tie ylöspäin!
Selvennyksenä vielä.. Koksu, eli kokonainen ohjelma alusta loppuun, on senioreilla hyppelemistä huikeat 1,5min 10x10m alueella.
Kuulostaa helpolta, mutta se kauden ensimmäisen kokonaisen tekeminen on ainakin minulle aina yhtä isoa jännitystä ja hapotuksenpelkoa. Lopputulos voi olla joko hyvä tai huono, mutta sisäinen helpotus kuitenkin tulee, sillä sitten ensimmäinen jokatapauksessa tehty;).

Kilpailukausi tosiaan lähestyy jo, ja ensiviikolla meillä onkin 5 salissa ensimmäinen ohjelmien katsastus. Sen jälkeen erinäköistä esiintymistä  ja harkkakisaa..  Kunnes vkolla 13 räjähtää, ja suomen aerobiccarit pääsee loistamaan Cup1 kilpailun merkeissä!

Myöhäisin ystävänpäiväterkuin,
Jenna-Maria

Alkuvuoden tilannekatsaus

Heippa kaikille!
Vuosi on vaihtunut ja uusi kausikin on jo hiljalleen lähtenyt liikkeelle, joten ajattelin kertoa hieman kuulumisiani sen suhteen.

Harjoituskausi on kokonaisuudessaan mennyt varsin mukavasti: olen säästynyt flunssilta (kop kop) ja vammoilta, joten olen päässyt tekemään kaikki harjoitukset lähestulkoon suunnitelmien mukaisesti. Se on jo yksi erinomainen lähtökohta verrattuna aikaisempiin kausiini. Teimme kuluneella harjoituskaudella päätöksen, että syksyllä juoksen aitoja todella todella vähän. Oikeastaan juoksin korkeaa aitaa ensimmäisen kerran vasta joulukuussa kunnolla. Syynä päätökseen oli, että tänä vuonna halusin harjoitella jopa hieman riskillä ja äärirajoilla. Olen tehnyt paljon pitkiä määräintervalleja ja paljon enemmän voimaa kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä tuntuu, että se kannatti, vaikka toki töitä on edelleen paljon jäljellä näilläkin osa-alueilla.
Aitaa pääsinkin sitten kunnolla juoksemaan Teneriffan leirillä joulukuussa ja heti Euroopan tasolla kovaan seuraan! Aitaharjoituksissa sparraamassa olivat mm. Valko-Venäjän Alina Talay sekä Belgian Eline Berings. Tämä oli kyllä tulevan kauden kannalta ehdottoman tärkeää kokemusta ja loi valtavasti lisää itseluottamusta, sillä enhän minä tietenkään kenellekään suostunut häviämään.. ;-) Leiri oli siis onnistunut etenkin tältä osin, mutta myös muut treenit sain tehtyä suunnitelmien mukaan, joten hyvillä mielin palasin kotiin.

Kilpailukauden tavallaan aloitinkin jo Loppiaisena Turussa. Tarkoitus oli enemmänkin tehdä kilpailun omainen nopeustreeni, koska Porissa ei päässyt silloin halliin harjoittelemaan. Aikataulukin oli ikävästi myöhässä ja olotila ei ollut parhain. Yllätyksekseni tauluun tuli ennätyslukemat 7,37. Se antoi tietenkin positiivista informaatioita, että talvella on ainakin jotain oikeita asioita tehty. 23.1 juoksin Tampereella seuraottelussa ulkopuolisena N19 200m. Jännitin juoksua, koska olin  viimeksi juossut hallissa 200m vuonna 2008. Oli siis aivan varma, että lennän ulos kaarteesta! :D Tämä johti siihen, että juoksun alku oli hieman liian varovainen, mutta loppu tulikin sitten hyvin. Ajaksi tuli 24,15, joka oli minulle ensimmäiseen 200m kisaan tyydyttävä. Toki 24s rajan rikkominen on mielessä, mutta en taida päästä sitä matkaa juoksemaan enää hallissa. Noh, kesällä sitten! ;)

Nyt onkin sitten seuraavaksi luvassa ns. virallinen kauden avaus. Juoksen siis 29.1 Saksan Dusseldorfissa 60m aidat. Luvassa on kansainvälisesti kova kilpailu, joten odotukset ovat korkealla!

Terveisin Nooralotta Neziri :)

HUIPPUTIIMI 2015

Juho

Turun Urheiluliiton huipputiimi valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Huipputiimin I kategoriaan valitaan kansallisella huipulla olevat, kansainväliselle tasolle tähtäävät tai siellä jo olevat urheilijat. II kategoriaan valitaan kansallisella huipulla olevia urheilijoitamme, jotka tähtäävät kansainväliselle tasolle 2-4 vuoden sisällä.

Venla

Tämän vuoden huipputiimi:

    I KATEGORIA: 
Mika Simola  (Pyöräily)
Darby Thomas (Triathlon)
Nooralotta Neziri (100m aj.)
Eetu Viitala (400m/400m aj.)
Venla Paunonen (400m aj.)
Juho Kanerva (telinevoimistelu)

  

  II KATEGORIA:

Henrik Luostarinen (pyöräily)
Lauri Seppä (pyöräily)
Erik Relanto (pyöräily)
Jesse Uusiperhe (pyöräily/triathlon)
Henrik Goesch (triathlon)
Tuomas Laaksonen (keihäs)
Aino Paunonen (400m/800m)
Johanna Matintalo (800m)
Joni Mattila (kiekko)
Changwei Qiu (telinevoimistelu)
Helmi Murto (telinevoimistelu)
Milla Kallioniemi (kilpa-aerobic)
Jenna-Maria Muona (kilpa-aerobic)
Fanny Samppa (kilpa-aerobic)

Huipputiimin urheilijat kirjoittelevat tänne blogiin kukin vuorollaan. Ensimmäisenä kirjoitusvuorossa on Nooralotta. Menestyksekästä vuotta 2015 kaikille!

"Aitajuoksijan" kuulumisia

Se on moro!

Olen 22-vuotias 400m/110m aituri ja 400m sileän juoksija. Opiskelen Turun lääkiksessä kolmatta vuotta. Joudun viettämään kohtuullisen paljon aikaa koulun parissa, mutta toistaiseksi treenillekin on löytynyt mukavasti tilaa. Muutin Turkuun Lempäälästä opiskelujen alkaessa syksyllä 2012. Samalla vaihtui seura ja valmentaja. Ajoittaisista kielimuuriongelmista huolimatta meno Turussa maistuu!

Syksyn treenikausi olisi voinut startata paremminkin. Sairastuin parin treeniviikon jälkeen flunssaan, eikä minua huolita vieläkään hallille. Ensimmäiset viikot sujuivat samoissa merkeissä kuin Laurillakin; paljon Hirvensalossa haahuilua, mäkitreeniä ja pikajuoksijalle kohtuuttoman pitkiä (useita minuutteja!) vetoja.

Piristystä nollakeleihin tuo joulukuussa siintävä Etelä-Afrikan leiri. Nyt on oikeastaan viimeinen hetki koulun kannalta lähteä pidemmälle leirille. Keväästä alkaen siirrymme klinikkaan eli näemme ihan oikeita potilaita. Silloin omia lomia on jo haastavampi järjestää. Tiedekunnassamme ollaan ”pakollisessa” putkessa, joten opintojen keventäminen tarkoittaa käytännössä välivuotta. Eihän sekään toki ole poissuljettu juttu tulevaisuudessa, mutta lääkiksen kuuluisan kollegiaalisuuden ja mahtavan kurssihengen takia koitan sinnitellä oman kurssin kyydissä vielä jonkin aikaa.

Treenikuulumiset ovat tällä hetkellä sen verran suppeat, että voisin avata ikuista murhettani; lajivalinnan vaikeutta. Intoa löytyisi moneenkin lajiin, mutta kroppa laittaa harmillisen usein vastaan. Viimeisimpänä lukuna ovat selkäongelmat, joiden takia pidin monta välivuotta aitajuoksusta. Syksyllä 2013 kaikki alkoi näyttää hyvältä. Sain aikaiseksi ensimmäisen kunnon treenijakson aitojen parissa. Joulukuussa kuitenkin selästä löytyi jälleen rasitusmurtuman esiaste, ja juoksutauko kesti pitkälle kevääseen. Aitominen piti TAAS unohtaa.

Selkä saatiin hyvän kuntoutuksen ansioista hoidettua, ja aloitin kesän kisakauden sileiden matkojen osalta ajallaan. Pelkkä sileän juoksu ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut parhaalta lajilta, joten päätimme coachien kanssa kokeilla aitakisoja, vaikka edelliset treenit olivatkin edelliseltä syksyltä.

Pitkien aitojen kauden avasin Kalevan kisojen alkuerissä. Askelmerkit napsahtelivat yllättävän hyvin kohdilleen ja tiedossa oli finaalipaikka ja lopulta 4. sija. Palkinnoksi pääsin edustamaan 400m aitoihin Ruotsi-otteluun. Siellä juostu aika 51,41 jäi lopulta vain 0,31 sekuntia EM-rajasta, joten laji lienee kokeilemisen arvoinen jatkossakin! =) Pika-aidat starttasin melko kylmiltään nuorten SM-kisoissa, ja aika 14,33 lupailee erittäin hyvää sillekin matkalle.

Nyt vaan toivotaan, että mies pysyisi ehjänä. Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin rahkeet riittävät ensi kesänä (tai jo hallissa) aidoissa, jos alla olisi edes pari aitaharjoitusta. Parhaat saavutukset ovat tulleet toistaiseksi sileällä 400 metrillä, mutta aidoissa muhii potentiaalia.

Loppuun ylimenokauden kuulumisia (koulujuttuja siis…)

- Eetu Viitala

Terve!

Nimi on Lauri Kirkkola ja nyt on minun vuoroni kirjoitella vähän kuulumisiani. Esittelyksi voisin kertoa, että olen 24-vuotias pikajuoksija ja asun Turussa. Urheilemisen lisäksi opiskelen oikeustiedettä Turun yliopistossa, jossa neljäs opiskeluvuosi on juuri lähtenyt käyntiin. Opiskelun ja urheilun yhdistäminen ei ole ollut kovinkaan rankkaa, sillä meidän tiedekunnassamme on kohtuullisen joustavat aikataulut ja vain vähän pakollisia luentoja.

Ylimenokausi on takana ja syksyn treenit ovat hyvässä vauhdissa. Keho on joka paikasta kipeä ja arka niin kuin aina peruskuntokaudella, mutta tässä vaiheessa se on vain hyvästä. Treeni painottuu tällä hetkellä metsässä tarpomiseen ja mäkijuoksuihin sekä lihaskunnon vahvistamiseen. Pikku hiljaa alkaa kaivata jo piikkareita jalkoihin.

Tarkoituksena ensi kaudelle olisi juosta sekä hallissa että ulkona ja laittaa ennätyksiä uusiksi. Pitää jaksaa vain painaa koko pimeä talvi niin sitten syntyy tuloksia!

-       Lauri

Venla Paunonen: "Leikkaukseen, tai aitajuoksun voi unohtaa"

Edellisessä blogissani kerroin urheilu-urani ensimmäisistä vuosista. Viime vuosina minulla ei ole ollut kovinkaan monta onnistunutta kesää takana, mutta kaikki pienetkin onnistumiset ovat olleet hyvin tärkeitä.

Olin pois kilpakentiltä käytännössä vuodet 2006–2010 loukkaantumisten takia. Sain aina välillä lyhyitä treeni- ja kilpailujaksoja, mutta vammakierre vei voiton ja kuntoutus oli vaikeaa. 2010 alkaen pääsin harjoittelemaan nousujohteisesti ja tulokset paranivat hiljalleen, vaikka joka vuosi kärsin edelleen pienistä vammoista.
 
Viimeisin harjoituskauteni antoi uskoa, että kroppani alkaa kestää kovaa työtä. Sain treenattua ehjänä ennätyspitkän ajan, hieman päälle vuoden. Se oli tärkeä vuosi. Sain esimerkiksi juostua aitoja läpi harjoituskauden lähes viikoittain ja pääsin nopeudessani uudelle tasolle. Vaikka harjoitukseni tähtäsi enemmän 400 m aitoihin, oli hienoa huomata, että myös 800 m kuntoni oli noussut. Sen minulle osoitti testijuoksu aikaan 2.09 maaliskuun leirillä perusharjoittelun ohella.
Tunsin olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja tulevaisuus näytti valoisalta. Mielessäni alkoivat pyöriä tuleva kesä ja Zürichin EM-kisat. Viime kesänä juoksin EM-rajan (57,90) alle jo 4 kertaa, joten rajan rikkominen ei tuntunut vaikealta haasteelta. Uskalsin asettaa itselleni tavoitteeksi onnistuneen harjoituskauden myötä jopa välieräpaikan.
Myös terveyteni oli ollut hyvä, mutta olen jo pitemmän aikaa taistellut oikuttelevien etureisieni kanssa. Ne reagoivat herkästi tehokkaampaan harjoitteluun ja ovat usein kramppiherkät, ns. viulunkielellä. Taustalla on ilmeisesti useita tekijöitä: lihastasapaino, voimatasot, vanhat vammat ja niistä mahdollisesti jääneet vauriot sekä jo itse lihastyyppini ja kroppani toimintatapa yleensäkin. En ole voimajuoksija, ja siksi jänteeni ovat ilmeisen kovassa rasituksessa.
 
Huhtikuun alussa Portugalin harjoitusleirillä etureiteni alkoivat taas tuntua erittäin ”räjähdysherkiltä”. Usein ne ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan harjoituksen edetessä.
Leirin toisessa kovemmassa harjoituksessa oikea etureiteni tuntui taas hieman herkältä, mutta ajattelin sen menevän ohi. Tarkoitukseni oli juosta kevään ensimmäinen lähellä kilpailuvauhtia oleva aitaharjoitus. Ensimmäisessä vedossa, ensimmäiselle aidalle ponnistaessani etureidessä nappasi. Ymmärsin heti tilanteen olevan vakavan ja uskoin reiteen tulleen repeämän. Minulle on sattunut aikaisemmin muutama lihasvenähdys tai repeämä eri paikkoihin, joten tunne oli tuttu.
Emme nähneet tarpeelliseksi kuvauttaa vammaa, koska se vaikutti lievältä ja saatoin aloittaa heti kevyen juoksun ja muun jumpan. Olimme kaiken lisäksi Portugalissa, jossa kuvauksen järjestäminen olisi ollut hankalaa ja laatu kysymysmerkki. Ensimmäisten viikkojen aikana vammaa tutki kaksi lääkäriä ja kolme lihashuollon ammattilaista, eivätkä hekään osanneet ennakoida sen todellista laatua.

Kun 8 viikkoa oli kulunut ja reisi oikutteli edelleen, päätimme mennä magneettiin. Menin vastaanotolle hyväntuulisena, sillä en uskonut sieltä löytyvän mitään ihmeellistä.

Lausunnon saatuani menin kuitenkin shokkiin! ”Rectus femoriksen (suora reisilihas) jänne näyttäisi olevaan kokonaan poikki.” Lisäksi toisessa lihaksessa oli 2-asteen repeämä, mutta tässä vaiheessa se tuntui pieneltä.
Asiaan liittyy paljon kysymysmerkkejä. Vaikka etureiteni oli oireillut, en ollut missään vaiheessa tuntenut merkittävää kipua jänteen alueella. Jänteet näyttävät olevan heikko kohtani, sillä ennen tätä minulla on ollut neljässä jänteessä repeämä.
Magneettikuva kuitenkin selitti hitaan parantumisen ja ilmeisesti myös etureisieni oireilut aikaisemmin. Jänne oli todennäköisesti vaurioitunut pikkuhiljaa, ja siksi etureisikään ei ole toiminut hyvin. Toisaalta heikko etureisi on voinut olla syypää jänteen ylikuormittumiseen.

Leikkauspöytä odottaa. Jänteen olisi voinut jättää myös korjaamatta, sillä se ei haittaa tavallista elämää tai kevyttä liikuntaa, mutta hoitamattomana lihas ja jänne olisivat todennäköisesti jatkaneet oireilujaan kovemmassa juoksussa. Leikkauksella lihasta ei välttämättä saada normaaliin kuntoon, mutta se saadaan toimimaan hyvin. Etureidessä on yhteensä neljä lihasta, joita vahvistamalla jalastani pitäisi tulla juoksukelpoinen.

Kuuntelin useamman lääkärin mielipiteen. Turussa sain tuomiokseni: ”Leikkaukseen tai aitajuoksun voi unohtaa.” Frisbee olisi kuulemma ilman hoitoa sopiva uusi laji… Oma suunnitelmani olisi ollut, että minusta tulisi vasenjalkainen korkeushyppääjä ;-)
Jänteeni korjataan Helsingissä Laser Tilkassa. Ilkka Tulikoura on leikannut minut kahdesti aikaisemmin, ja hän leikkaa minut nytkin. Jänne korjataan jännesiirteen avulla, jota otetaan toisesta jalasta. Edessä on pitkä kuntoutus, mutta mikäli frisbee on toinen vaihtoehto, on helppo motivoitua tiukkaan ja henkisesti raskaaseen kuntoutukseen.

Olen selvinnyt moisesta aikaisemmin ja tulen selviämään nytkin! Aion nousta takaisin entistä vahvempana ja parempana. Se kuka ei tätä usko, ei tunne minua tarpeeksi hyvin. Luovuttaminen ei ole käynyt hetkeäkään mielessäni.

Tällaisessa tilanteessa ei luulisi olevan mitään positiivista. Mutta olen onnellinen siitä, että vamma selvensi miksi reidet oikuttelevat ja mitkä ovat minun heikot kohtani. Sain myös hyvän opetuksen, miten ajatukset täytyy pitää nykyhetkessä eikä antaa niiden karata tulevaisuuteen.
Kuntoutuksessa saan kehittää voimaa ja lihastasapainoa sille tasolle, mitä vaaditaan huipulle nousemiseen. En ollut vielä valmis nousemaan huipulle, mutta olen varma, että tämä vie minut lähemmäs sitä!